Usein kysytyt kysymykset

Asiakas lepää hoitopöydällä. Hoidon aikana käsitellään lihasjännityksiä, mutta jännityksiä ei pyritä muokkaamaan eikä muuttamaan vaan jännitykset ja pidäkkeet kohdataan. Ote voi olla hellä, mutta kovan kireyden kohdalla voimakas, syvimmätkin lihaskerrokset tavoittava. Työskentelytapa Rosenmenetelmässä on siinä mielessä paradoksaalinen, ettei asiakasta yritetä muuttaa, parantaa, sopeuttaa tai neuvoa, vaan hänet kohdataan ja hyväksytään ehdoitta, juuri sellaisena kuin hän on.

Rosenhoidon tarkoitus on vapautua pitkittyneestä stressistä. Lihasjännitykset ovat auttaneet ja tukeneet meitä tiukimpina aikoina, mutta jos ei ole ollut mahdollisuutta purkaa tapahtunutta, lihasjännitykset jäävät ikään kuin päälle. Rosenhoidossa vapautetaan näitä ”unohtuneita jännityksiä”.
 

Ei ole. Rosen on kehoterapia, jossa käsitellään jännittyneitä lihaksia.

Ei ole. Rosenissa voi turvallisesti käsitellä niitä asioita joita ei aiemmin ole uskaltanut tai pystynyt käsittelemään.

Rosenissa käsitellään pelkästään sitä mitä sinä tunnet ja kohtaat kehossasi.

Rosen ei ole lääketieteellinen hoito, mutta se helpottaa lihasjännityksiä ja sitä kautta kipuja.
 

Koskettaminen on välttämätöntä lihasten käsittelemiseksi. Koskettamisessa kuitenkin edetään ihmisen ehdoilla ja aikataululla. Mitään ei pakoteta.

Sinä olet voinut onnistua unohtamaan, mutta keho muistaa. Usein emme tiedä koteloituneista tunteista, emmekä lihasjännityksistä. Huomaamme vain kivun ja jäykkyyden.

Lihasjännitykset ovat itse asiassa auttaneet ja suojanneet meitä vaikeissa tilanteissa tai eläessämme raskaita aikoja. Kun elämämme on vakaalla ja turvallisella pohjalla, voimme rauhassa kohdata ne, sillä nythän ne vain estävät meitä tekemästä haluamiamme asioita.
 

Yhdestäkin hoidosta on hyötyä. Suosittelen kuitenkin käymään muutaman kerran kahden- kolmenviikon välein. Avautumista pitää jatkaa, sillä niin helposti palaamme samaan vanhaan tekniikkaan, asenteeseen, tai tarinaan. Jotta hoidosta saisi sen todellisen hyödyn omaan elämäänsä ja muutoksista tulisi pysyviä, vaatii siis hieman vaivaa sitoutua omaan itseensä ja tutustua omiin jännityksiinsä. Rosenhoidosta saatu kokemus ei saa jäädä pelkäksi hoitokokemukseksi, tarinaksi kerrottavaksi muille, vaan muutoksen on tultava osaksi elämää.

Löysin rosenin vähän kuin vahingossa 90-luvun lopussa. Lähdin uteliaisuuttani kokeilemaan tätä kehoterapiaa, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Jäin heti koukkuun. Löysin itselleni toimivan työkalun kaivautua tutkimaan omaa psykologista minääni.
Vuonna 2002 lähdin opiskelemaan rosenterapeutiksi. Opiskelut kestivät viisi vuotta, jonka jälkeen olen työskennellyt valmiina rosenterapeuttina. Yli kaksikymmentä vuotta on nyt vietetty rosenin parissa kaiken kaikkiaan.